Lumen painoton paino

(miniessee Pakkaskaunis -sikermästä)

.

Miten raskaasti räntä olikaan tarrautunut mieheen, joka pääsi postiasemalle lumimyrskyltä suojaan 1880 -­luvulla. Anton Tšehov kertoo novellissaan Yö ennen oikeudenkäyntiä yhtä paljon lumesta kuin miehestä. Miestä syytetään kaksin­naimisesta. Villin lännen komediassa vehkeilijä olisi piesty, tervattu ja kieritetty höyhenissä.

Valkoiselta ja piestyltä näyttää myös tämä venäläinen: räntäinen lumi tekee saman kuin terva ja höyhenet. Mies on joutunut vimmaisen lumimyrskyn vihoihin (suom. Juhani Konkka):

Olin sellaisen ihmisen näköinen, joka on peitetty

lumella, kasteltu vedellä ja perinpohjin piesty.

Tšehovin novellissa räntälumen takertuminen vaatetukseen symboloi häpeää. Se on märkää sohjoa, joka juuttuu hattuun ja hartioille, tarttuu selkään.

Toinen Tšehovin lumikuvaus ilmaisee yhtä vaikuttavaa tunnetilaa. Kyseessä on lumisateessa nuokkuva, apaattinen vossikkakuski Pietarissa. Hänen ylleen on kertynyt hämmäs­tyttävän paljon lunta. Ukko näyttää luhistuvan lumitaakan alle, mutta tarkka lukija kyllä havaitsee, kuinka kevyttä ja kuohkeaa tuo vastasatanut lumi on.

Tällaisella lumen kasautumisella, lumen painottomalla painolla, Tšehov ilmaisee lohduttomuutta novellissaan Suru (suom. Juhani Konkka):

Ajuri Joona on valkoinen kuin aave. Hän on koukistu

­

nut niin syvään kuin se elävälle ihmiselle on mahdollis

­

ta ja istuu liikkumatta kuskipukillaan. Vaikkapa hänen

päälleen putoaisi kokonainen lumikinos, tuskinpa hän

silloinkaan katsoisi tarpeelliseksi ravistella lunta itses

­

tään … Hänen hevoskaakkinsa on sekin valkoinen ja

liikkumaton.

Ajuri on kummitusmainen; kuin kuolleeksi vaipunut mytty lumen tyhjyydessä. Uuden asiakkaankin hän huomaa silmä ripsiin takertuneen lumen läpi.

Hevoskuski on menettänyt poikansa eikä haluaisi enää elää. Hän vain jumittaa parkissa kadun varrella ja odottelee asiakasta, joka auttaisi häntä hetkeksi unohtamaan surun. Kyytiin tuleville hän tolkuttaa aina samaa asiaa – kuolema on vienyt häneltä pojan. Kuka tahansa kelpaa kuuntelijaksi, jopa halveksivasta tai huonosti maksavasta asiakkaasta on apua. Hevoskuski toivoo ainoastaan sitä, ettei hänen tarvitsisi olla paikallaan surun jähmettämässä tilassa. Lumitaakka putoaa miehen yltä aina kun hän lähtee ajoon.

Anton Tšehov (1860–1904), venäläinen kirjailija.
Novellit: Yö ennen oikeudenkäyntiä ja Suru löytyvät useista kokoelmista, mm. Valitut novellit I , WSOY, 1959. Suomentajana Juhani Konkka.