Stefano Manucso: Kasvien tasavalta

Stefano Manucso tekee ajatuskokeen ja ehdottaa: jospa kasvikunnasta puhuttaisiin tasavaltana. Voiko demokratian nähdä yhteydessä fotosynteesiin ? Sillä kasvien tuottama vihreä kuuluu tasapuolisesti kaikelle mikä on elävää, samoin kuin ilma ja aurinko. Ehkäpä luonnon monimuotoisuus on demokratiaa – eli hierarkiat kumoavaa.

Manucso hahmottaa kasvien tasavallan julistuksen retorisesti sanoen: ”sellaisina kuin kasvit ovat sen minulle sanelleet jo vuosikymmeniä jatkuneen yhteisen vaelluksemme aikana” (s.11).

Manucso edustaa suhteellisen uutta tutkimuksen alaa ”kasvineurobiologiaa”, eli kasveissa ja niiden ekologisista yhteisöistä löydettyä kommunikaatiota. Häneltä on suomennettu myös Loistavat kasvit ja Kasvien vallankumous. Manucso on kirjoittanut myös toisen italialaisen, merkittävän kasvifilosofin Emmanuele Coccion kanssa teoksen, joka käsittelee puita. 

Nyt kun luontokirjoittaminen on voimakkaasti laajenemassa, kritiikin on syytä kiinnittää huomiota myös kieleen, ja siihen millaisin keinoin asioita popularisoidaan. Varsinkin kasvineurobiologian pohjalta tehty popularisointi on joskus kasvien ajattelusta puhumista. Tällainen inhimillistäminen kertoo ennen kaikkea epäonnistuneesta kielenkäytöstä. Kasveissa liikkuu viestejä, mutta vailla hermokeskusta ja aivoja. Niinpä kasvien toiseudesta puhuminen edellyttää paljon kieleltä. Manucson ratkaisu perustuu korostetun retorisiin ilmaisuihin. Hän ei jumitu vastustamaan olemassaolon taistelua luonnossa, vaan ehdottaa: jospa kyseessä onkin tasavalta. (jatkuu…)

Koko teksti luettavissa Maailmankirjat verkkolehdessä sekä PDF-muodossa Jyväskylän yliopiston kirjaston tietokannassa.